Yöpuolen emanaatioita

Behexen (2012) Nightside Emanations. Debemur Morti.

Behexenin edellinen albumi, vuonna 2008 ilmestynyt My Soul for His Glory, päätyi minun kirjoissani samaan kategoriaan sellaisten teosten, kuten esimerkiksi In the Nightside Eclipse, Drawing Down the Moon, Under a Funeral Moon ja De Mysteriis Dom Sathanas, kanssa. Se kuuluisa hankala kolmas täyspitkä oli täydellisen suvereeni ja huippuunsa hiottu esitys bändiltä, joka hallitsi valitsemansa taiteenlajin täydellisesti. Pahaenteisestä introsta aina levyn päättävään My Stigmas Bleeding Black -kappaleseen saakka Behexen tarjoili mustaa metallia, joka oikeastaan olisi ansainnut tulla kirjoitetuksi isoilla alkukirjaimilla.

YouTuben kommenteissa eräs henkilö tunnusti toivoneensa, että Paracletus-levyn julkaisemisen jälkeen Deathspell Omega olisi yksinkertaisesti lopettanut toimintansa: mainitun levyn myötä bändi saavutti sellaisen vuorenhuipun, josta ei enää ollut mahdollista nousta ylemmäksi. Itselläni ei ole missään vaiheessa ollut samanlaisia ajatuksia Behexenin suhteen: My Soul for His Glory oli varmasti kunnioitettava vuorenhuippu, mutta tuskin kuitenkaan viimeinen vuorenhuippu, jolle bändi tulee nousemaan. Toisaalta täytyy kuitenkin tunnustaa se tosiasia, että odotukset neljännen täyspitkän suhteen olivat ehkä liioitellunkin korkealla.

Levyn kansikuva

Nightside Emanations on jo pelkästään pintapuolisesti tarkasteltuna varsin vakuuttava julkaisu. K. Lehdon (Crimson Wine) öljyväreillä maalaama Lilith on yksityiskohdaisuudessaan ja tarkkuudessaan todella hieno tulkinta. Lisäksi se toimii varsin hyvin porttina levyn maailmaan. Sama linja jatkuu huolellisesti toteutetussa kansivihkossa, jossa jokaisen kappaleen sisältöä on korostettu asianmukaisella symbolilla. Mainitut symbolit eivät ole mistään yleistajuisesta symboli-kirjasta kopioi ja liitä -toiminnolla poimittua tusinatavaraa, vaan nimenomaan tätä julkaisua varten käsityönä tehtyjä symboleita. Sanoituksien lähilukua harrastaville henkilöille symbolit toimivat myös tulkinnan ohjeviittoina.

Musiikillisesti levyllä on varsin toimiva tasapaino nopean ja hitaan materiaalin välillä, ja näin sekä kappaleiden välillä että niiden sisällä. Nightside Emanations onkin jälleen yksi kouriintuntuva esimerkki siitä, että yksioikoinen kaahaaminen ei ole mikään kaksinen keino silloin, kun tavoitteena on niiden kaikkein pimeimpien tunnelmien saavuttaminen. Se, että Behexen ei ole lähtenyt kaahaamaan taiteensa ohi, näkyy myös kappaleiden pituuksissa: vain Death's Black Light jää kestoltaan alle neljän minuutin.  

Neljän vuoden mittainen valmisteleminen ja kypsyttely olisi varmaankin mennyt melko täydellisesti hukkaan, jos sen jälijiltä levylle olisi päätynyt yhdentekeviä täytekappaleita. Näin ole kuitenkaan käynyt, vaan levyn jokainen kappale on ansainnut paikkansa osana kokonaisuutta. Jos vahvasta kokonaisuudesta kuitenkin pitäisi valita muutamia biisejä, joiden voi sanoa nousevan muiden yläpuolelle, niin valitsisin seuraavat: Circle Me, The Luciferian Will ja Kiss of Our Dark Mother. Näistä kolmesta hitaasti messuava Circle Me on ehdottomasti suurin suosikkini.  

Death's Black Light

Levy-yhtiö vilautti tiedotteessaan adjektiivia orgaaninen. Tämä onkin lienee varsin osuva termi kuvaamaan levyn soundimaailmaa. Saattaa olla, että ne kultistit, jotka ovat mielistyneet vanhempien julkaisujen raaempaan ja viiltävämpään soundiin, eivät ole aivan kotonaan neljännen levyn orgaanisemmassa äänimaailmassa, mutta minun mielestäni tällainen soundi sopii levylle täydellisesti. Pieni kritiikin paikka on kuitenkin siinä, että paikka paikoin melodisista riffeistä ei ole saatu kaikkea tehoa irti. Erinomainen esimerkki tästä löytyy kappaleessa Luciferian Will, jonka hieno melodinen riffi ei koskaan oikein kasva täyteen mittaansa.

Sanoituksien punainen lanka vaikuttaisi pääasiallisesti seurailevan maagista virtausta, jota yleensä kuvaillaan hankalasti ensimmäiselle kotimaiselle kääntyvillä draconian ja typhonian -käsitteillä. Levyn lyriikat ovat kautta linjan huolellisesti ja hyvin kirjoitettuja, ja niistä on suhteellisen helppoa tunnistaa se, että kuolleiden kirjaimien takaa löytyy autenttista, elävää ajattelua. Mainio esimerkki Hoath Torogin kynän terävyydestä löytyy kappaleesta Awaken Tiamat:

Vanity has wilted the world / Taken man away from the gods / The fruit in their hands turn to sand / Our time has come to an end / The beginning of a new age / The keys of the second coming / ready to be taken / ready to open the ingrained locks 

Edellä mainitun Hoath Torogin vokaalityöskentelystä ei ole paljonkaan sanottavaa: Torog on Wrathin ja muutamien muiden ohella liigan parhaimpia vokalisteja, eikä Nightside Emanations tuota statusta muuta - ainakaan huonompaan suuntaan. Perinteistä black metal -vokalointia on myös tyylikkäästi täydennetty puhtaammilla lauluilla ja kuiskauksilla (Kiss of Our Dark Mother). Molemmat toimivat levyn kokonaisuudessa hienosti.

De Mysteriis Dom Summarum. Odotukset Behexenin neljännen levyn suhteen saattoivat hyvinkin olla jopa liioitellun korkealla, mutta minkäänlaista pettymystä en kuitenkaan kokenut. Päinvastoin. Nightside Emanations on hieno lisä Behexenin entuudestaan jo varsin vaikuttavaan diskografiaan ja samalla osoitus siitä, että osaavissa käsissä black metal on edelleenkin totaalisen relevantti taiteenlaji. 

Lopuksi hieman kaupallista asiaa. Aikaisemmassa postauksessani kannustin levystä kiinnostuneita kääntymään levy-yhtiön, Debemur Mortin puoleen. Mainitun lafkan lista on kuitenkin tällä hetkellä lähes täydellisen tyhjä, joten sinne suuntaan ei kannata suunnistaa. Postauksessa mainittu Levykauppa X on edelleenkin erinomainen vaihtoehto, mutta paras tarjous taitaa kuitenkin löytyä Behexenin omasta kaupasta. Tässä tarvittavat painikkeet: Levykauppa X ja The Other Side.