Kahdeksan rukousta vinksahtaneille ikuisuuksille

Ofermod (2012) Thaumiel. Spinefarm Records.

Ofermodin ensimmäisen virallisen julkaisun (Mystérion Tés Anomias, 1998) ja ensimmäisen täyspitkän (Tiamtü, 2008) väli venähti vaatimattomasti vuosikymmenen mittaiseksi. Suhteellisen verkkaisen julkaisutahdin syyt on käyty läpi lähestulkoon jokaisessa Ofermod-haastattelussa ja -levyarviossa, joten en kertaa niitä enää tässä. Asiasta kiinnostuneet löytävät kyllä tarvitsemansa tiedot googlaamalla. Hiljaiset vuodet näyttävät nyt joka tapauksessa olevan taakse jäänyttä elämää, sillä ensimmäisen ja toisen täyspitkän eli tässä arvioinnin kohteena olevan Thaumielin välillä ehti kulua vain neljä vuotta.
  
Levynkannet

Kirjassaan Qabalah, Qliphoth And Goetic Magic Thomas Karlsson on kuvaillut Thaumiel-Kelippaa (Thaumiel Qlipha) seuraavasti:

Levynkansi

The Thaumiel Qlipha signifies 'the twin' or 'the twin god' and is represented by the two devil princes, Satan and Moloch. They correspond to the utmost polarity and duality inherent in one principle. Like a Janus face, the two devil princes gaze in two opposite directions. One gazes outwards on that which has been, the creation that magician has revolted against and is now emancipating himself from. The other is gazing in towards the future and the worlds that the magician - now as a god - is able to create. (Karlsson 2012, s. 138)

Tämä määritelmä saa varsin vaikuttavan visuaalisen ilmiasun Timo Ketolan Ofermodille maalaamassa kansikuvassa, jossa on hyvinkin kohdallisesti saavutettu kaikki olennainen. Luonnollisestikaan tätä ei voi pitää mitenkään erityisen yllättävänä, sillä niin hienoa jälkeä Ketola on tehnyt monen muunkin artistin kanssa. Esimerkkeinä Ketolan aikaisemmista töistä voidaan mainita Forgotten Horrorin The Serpent Creation ja Watainin Sworn to the Dark.

Siinä missä Ketolan maalaama etukansi on tunnelmaltaan kolkko ja kylmä, on kansivihkoon itseensä saatu pientä helvetintulien tuottamaa lämpöä käyttämällä punaista väriä sekä teksteissä että symboleissa. Symbolien lisäksi kansivihko ei sisällä muuta kuvitusta, joka on sinällään ihan toimiva ratkaisu, vaikka en olisi kyllä vastustanut, jos Ketolan taide olisi jatkunut kansivihkoon saakka.  

Musiikki

Ofermodin ensimmäisen pitkäsoiton sisältämä ortodoksinen ja uskonnollinen kuolonmetalli oli tunnelmaltaan senkaltaista yhteenpuristettua pimeyttä, että kuunnellessa ikään kuin vaistomaisesti odotti jonkinlaista uutta alkuräjähdystä, tosin luultavasti sellaista, joka tapahtuisi oman sielun sisällä. Ofermodin metalli ei soi kevyesti tälläkään kertaa, vaan pimeys ja vaaran tunne ovat edelleenkin vahvasti läsnä, mutta samalla bändi on kuitenkin saanut musiikilliseen ilmaisuunsa uudenlaista ilmavuutta. Tämä ei ole ollenkaan huono muutos, vaikka pidänkin kovasti Tiamtün totalitaarisesta pimeydestä.

Kuva kansivihkosta

Yksityiskohtaisemmalla tasolla voidaan sanoa, että Ofermod on kehittänyt musiikkiaan sekä teknisempään että tunnelmallisempaan suuntaan. Paikka paikoin voisi hyvinkin ajatella, että jos Morbid Angel unohtaisi viimeisimmän levynsä laiskanpulskeat industrial-yritelmät ja hakisi musiikilleen uudenlaista suuntaa Ranskan (Deathspell Omega) ja Itävallan (Abigor) suunnasta, niin lopputulos voisi olla aika lähellä Ofermodia. Ehkä kuitenkin sillä erolla, että tunnelman puolella Morbid Angel jäisi sijoittumaan kauas Ofermodin taakse.

Kappalemateriaalin puolesta Thaumiel on sillä tavalla tasaisen vahva levy, että yksittäisiä kappaleita on hieman hankala poimia kokonaisuudesta erilleen. Muutamia aivan erityisesti mieleenjääneitä kappaleita voidaan kuitenkin mainita. Ensimmäinen näistä on mukavan kaoottisesti kaahaava Black Gate. Toinen on Via Noctis: Veil of Gargophias, jossa väkivaltaisen ilmaisun lomaan on saatu ujutettua todella hienosti viiltävä melodia.

Ofermodin toinen täyspitkä ei kuitenkaan ole aivan täydellinen onnistuminen, sillä vokaalipuolella olisi ollut hieman parantamisen varaa. Pääsääntöisesti passiivis-aggressiivinen, jonnekin black ja death metal -tyylien no man's landille sijoittuva vokalointi toimii ihan hyvin, mutta varsinkin nopeissa kohdissa olisin toivonut, että vokalisti olisi onnistunut jostain taikomaan esille perinteiselle black metal -vokaloinnille tyypillistä alkukantaista raivoa ja hulluutta.       

Sanoitukset

Edellä olen tiputellut muutamia erisnimiä, jotka ainakin osaltaan kertovat melko hyvin, millaisissa maailmoissa Thaumielin sanoituksissa liikutaan - toisin sanoen, draconian/typhonian-virtaus on tällä levyllä suhteellisen alleviivatusti esillä. Tietynlaista autenttisuutta aihepiirin tulkintaan tuo se, että sanoittamiseen on osallistunut muutamia aktiivisesti harjoittavia maagikoita, kuten esimerkiksi Dragon Rouge -järjestön perustaja Thomas Karlsson ja Saibot.

Vaikka aihepiirin käsittely levyllä on autenttista ja monellakin tavalla ansioitunutta, niin mielestäni siihen kuitenkin sisältyy sellainen ongelma, että monet sanoitukset ovat toivottoman sisäänpäin lämpiäviä. Otetaan esimerkki kappaleesta Prayers Unto Warped Eternities:

To Sustain the Power of the Column now raised
And the Seal with a Womb Crowned with horns
Gathers strenght to Thrust through Paroketh
Sun of Samael and Eiseth Zenunim
Interwined with and Rising as Ra

Saattaa olla, että tekstin merkitys on sen kirjoittajille, Konstantin Papavassiliou ja Mika Hakola, täysin selvä, mutta kuinkahan moni muu ymmärtää, mistä siinä on kysymys? Epäilenpä, että ei kovinkaan moni. Mielestäni tässä on pieni ongelma, sillä onnistuneen lyriikan tulisi välittää lukijalle muutakin kuin pakottavan tarpeen lähteä kirjaostoksille. Hieman täsmällisemmin ilmaistuna, teksti tulisi olla mahdollista ymmärtää ulkopuoliseen aineistoon turvautumatta. Näin ollen toivonkin, että Mika Hakola kumppaneineen jatkaa valitsemallaan polulla, mutta yrittää kuitenkin seuraavalla kerralla antaa polun varrelta löytämilleen aarteille sellaisen lyyrisen ilmiasun, joka avautuu muillekin kuin heille itselleen.
  
 Lopuksi 

Eräs levyarvostelija onnistui Ofermodin toista täyspitkää kuunnellessaan kuulemaan sillä "pohjoismaista, jopa tavanomaista black metallia". En tiedä, ehkäpä skandinaavisen black metallin kultainen keskitie kulkee nykypäivänä jossain Blessed Are the Sickin, Kenosen ja Fractal Possessionin tuntumassa. Itse olen kuitenkin edelleenkin siinä uskossa, että se kultainen keskitie kulkee paremminkin jossain A Blaze in the Northern Skyn, Pure Holocaustin ja De Mysteriis Dom Sathanasin välimaastossa. Tältä pohjalta sanoisin, että Thaumiel on suhteellisen kaukana pohjoismaisen black metallin valmiiksi tallatuilta poluilta - ja hyvä näin.

Loppuyhteenvetona totean, että Thaumiel on suositeltava hankinta kaikille niille, jotka haluavat nauttia metallinsa sekä henkisesti että älyllisesti haastavassa muodossa. Tässä levyssä riittää nautittavaa ja tutkittavaa pidemmäksikin aikaa. Lepaca Kliffoth!   

Kirjallisuus

Karlsson, Thomas (2012) Qabalah, Qliphoth And Goetic Magic. Ajna.