Outpost: Black Sun (2012) DVD

Outpostin ensimmäisessä osassa ryhmä elämänpelin kolhimia palkkasotureita sai tehtäväkseen toimia Hunt-nimisen insinöörin turvajoukkoina tutkimusretkellä, jonka kohteena oli toisen maailmansodan aikainen bunkkeri. Lähtötietojen perusteella kyseessä oli helppo 48 tuntia kestävä tehtävä, jonka riskit muodostuivat pääasiallisesti siitä, että ryhmä joutui liikkumaan sodan runtelemalla, kaikkea muuta kuin rauhoittuneella alueella. Perillä Huntin maksetuille saattajille paljastui pikkuhiljaa, että kyseessä oli aivan jotain muuta kuin tavanomainen tiedonhankintareissu. Bunkkerin seiniä koristaneista hakaristilipuista saattoi kuitenkin johtaa monenlaisia päätelmiä, eikä olisi varmaankaan ollut ensimmäinen kerta, kun rikkaan taustavaikuttajan juoksupoika oli lähetty natsien legendaaristen kultakätköjen perään. Elämänpelin muutenkin jo kolhimien palkkasoturien epäonneksi tällä kertaa taustalla hääräili kuitenkin sellainen takapiru, joka oli kiinnostunut aivan jostain muusta kuin kullasta. Loppu olikin sitten parhaan mahdollisen germaanisen tradition mukaista totaalituhoa.

Jos ensimmäisessä osassa pysyteltiin tiukasti itäeurooppalaisissa maisemissa, niin tällä kertaa vauhtia on haettu Etelä-Amerikasta saakka, jossa hyvin ansaittuja eläkepäiviään viettävä natsi saa vieraakseen hymyilevän serkuntytön, Lenan, joka paljastuu pian tavanomaista hankalammaksi tapaukseksi. Mainittu "serkuntyttö" ei todellisuudessa ole aktiivisesta valtakunnanpalveluksesta eläköityneelle natsille mitään sukua, vaan hän on tullut kiristämään tältä tietoa Klausener-nimisestä hieman suuremmasta tekijästä. Seuraa pienimuotoista kidutusta, jonka jälkeen kaikki olennaiset langanpätkät alkavatkin olla kasassa: Hunt oli Itä-Euroopassa Klausenerin asialla, jonne arkkikonna itsekin on mennyt juoksupoikansa perässä. Unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta elää ja voi hyvin. To Eastern Europe we go - once again.

Itä-Eurooppaan on matkannut muitakin kuin Lena, sillä kulmilla pyörii muun muassa amerikkalaisten joukkoja, jotka ovat taas kerran - kuinka muuten - pelastamassa maailmaa. Kulmilta löytyy myös Lenan vanha tuttu, Wallace, joka on myös idealistisen hengen inspiroimana matkannut maahan kantaakseen kortensa kekoon taistelussa natsien uhkaa vastaan. Wallace toimii mieluiten yksin, mutta suostuu lopulta ottamaan Lenan mukaansa sillä ehdolla, että heidän tiensä erovat sitten, kun Klausener on rangaistuksensa saanut. Pragmatistina Wallace on kuitenkin sitä mieltä, että Klausenerin metsästys ei ole kovinkaan mielekästä, sillä aina tulee jostain uusi samanlainen vallantavoittelija. Näin ollen kannattaisikin keskittyä natsien ylivertaisuuden lähteen tuhoamiseen sen sijaan, että metsästetään yksittäisiä natseja.

March On!

Ensimmäisessä osassa palkkasoturit eivät olleet aseistuksen puolesta ollenkaan vastustajansa tasolla, mutta tällä kertaa asearsenaaliin on saatu tarvittava lisäys: EMP (electromagnetic pulse) eli elektromagneettinen pulssi. Mainittu pulssi mahdollistaa sen, että paranormaaleista natseista tulee ainakin joksikin aikaa luodilla tapettavia kuolevaisia. Asiassa on kuitenkin pieni ongelma: EMP toimii vain yhden kerran, joten laukaus tulisi saada ajoitettua täydellisesti. Ikävä kyllä tämä epäonnistuu, joten vuorossa on Plan B. 

Vaihtoehtoisen suunnitelman myötä Lena, Wallace ja amerikkalaiset päätyvät ensimmäisessä osassa keskeisenä näyttämönä toimineeseen bunkkeriin, joka osoittautuukin huomattavasti kiinnostavammaksi paikaksi, kuin mitä saattoi odottaa. 

Tavallaan toinen osa on mennyt siihen suuntaan, mihin toivoinkin sen menevän: tarinaa on laajennettu tuntuvasti ja syvyyssuuntaankin on yritetty edetä. Ongelma on vain siinä, että kaikki on jäänyt ikään kuin puolitiehen.

Vauhdin hakeminen Paraguaysta saakka oli ihan hyvä idea, mutta ikävä kyllä se ei oikein johda mihinkään. Vanhojen natsien metsästäminen jää loppujen lopuksi suhteellisen irralliseksi ideaksi. Huntin toiminnan taustalla vaikuttavan takapirun paljastaminen oli luonnollisestikin tarpeellista, mutta tähän paljastukseen olisi ehdottomasti tarvittu huomattavasti tukevampaa sisältöä ja huomattavasti vaikuttavampia esityskeinoja. Tässä olisi aivan hyvin voinut käyttää niitä ensimmäisessä osassa hyväksi havaittuja dokumenttifilmejä, jotka olisivat lisäksi auttaneet luomaan selkeämpää jatkuvuutta ensimmäisen ja toisen osan välille.

Jos tarinan laajentaminen ei onnistunut kiitettävällä tavalla, niin vielä tuntuvasti huonommin onnistui syvyyssuuntaan eteneminen. Ensimmäisessä osassa natsien paranormaalin toiminnan kuvaukseen saatiin tietynlaista uskottavuutta sekä edellä mainituilla dokumenttifilmeillä että viittauksella paranormaalien ilmiöiden klassikkotapaukseen USS Eldridge. Tällä kertaa jäljellä on vain yhtenäinen kenttäteoria (unified field theory), joka on kyllä kiinnostava, mutta ei kuitenkaan aivan niin kiinnostava, että se riittäisi yksinään saattamaan tarinan maaliin saakka. Outpostin toinen osa sisältää myös lyhyen viittauksen germaanisiin riimuihin, mutta tästäkään aiheesta elokuvantekijät eivät saaneet oikein mitään irti: natsitutkijat käyttivät riimuja tutkimustulostensa kirjaamiseen, mutta mitään sen erityisempää merkitystä niillä ei ollut heille. Tavallaan voisi luulla, että leimallisen esoteerisella nimellä varustetun elokuvan tekijät olisivat tehneet taustatutkimusta edes yhden Wikipedia-artikkelin verran.

Kokonaisuutena arvioituna Outpost: Black Sun on pienoinen pettymys, sillä kaikessa näkyy, että asiat on vain yksinkertaisesti tehty huonommin kuin ensimmäisessä osassa. Kaikkein parhaiten tämä tulee esiin siinä, että näyttelijäkaartiin ei ole saatu mukaan oikeastaan yhtään tunnettua näyttelijää, kun taas ensimmäisessä osassa mukana oli esimerkiksi Ray Stevensson. Taas toisaalta elokuvalla on myös selkeästi tunnistettavat ansionsa, kuten esimerkiksi se, että tälläkin kertaa bunkkerin tapahtumiin on saatu ladattua aimo annos klaustrofobista tunnelmaa.

Loppuyhteenvetona sanoisin, että Outpost: Black Sun on ihan kelvollinen elokuva nykypäivän kauhun toiminallisemmalta laidalta. Ikävä kyllä Outpostin kohoaminen kauhuklassikkojen sarjaan siirtyy kuitenkin ainakin yhden osan verran eteenpäin.