Ryhmä parhaat päivänsä nähneitä – ja parhaat keikkansa tehneitä – palkkasotureita saa tehtäväkseen toimia insinöörin turvajoukkoina tutkimusretkellä, jonka kohteena on toisen maailmansodan aikainen bunkkeri. Lähtötietojen perusteella kyseessä on helppo 48 tuntia kestävä tehtävä, jonka riskit koostuvat pääasiallisesti siitä, että joudutaan liikkumaan sodan runtelemalla alueella, joka on kaikkea muuta kuin rauhoittunut. Perillä insinöörin maksetuille saattajille alkaa pikkuhiljaa paljastua, että kyseessä saattaa olla aivan jotain muuta, kuin tavanomainen tiedonhankintareissu. Bunkkerin seiniä koristavista punaisista hakaristilipuista voi kuitenkin johtaa monenlaisia päätelmiä, eikä olisi varmastikaan ensimmäinen kerta, kun rikkaan taustavaikuttajan juoksupoika on lähetetty natsien legendaaristen kultakätköjen perään. Palkkasoturien epäonneksi tällä kertaa kyseessä on kuitenkin sellainen taustavaikuttaja, joka on kiinnostunut aivan jostain muusta kuin kullasta.
Lähtökohtaisesti
voisi odottaa, että Outpost tulee
tarjoamaan kauhua, joka on tukevasti kauhun toiminnallisemmalla laidalla, mutta
itse asiassa varsinainen toiminta näyttelee elokuvassa varsin vaatimatonta osaa
– muutaman kerran liikkuvat naksautetaan taakse, mutta pääpaino on kuitenkin
hitaasti rakentuvassa kauhussa. Tämä on kaikin puolin onnistunut ratkaisu.
The boys never left |
Elokuvan
kansitekstit lupailevat ”nokkelia, tyylikkäitä shokkeja”. Kieltämättä tässä
mainoslauseessa on vinha perä, sillä SS-tikarilla huolellisesti ja hitaasti
tehty purukaluston kausitarkistus on onnistuttu esittämään niin tarkasti, että
katsojaparan kädet tarttuvat omiin leukaperiin ikään kuin luonnostaan. Samaa
voi sanoa myös SS-mallisesta kallohieronnasta, joka ei välttämättä ole yhtä
hellä ja henkevä kuin intialainen vastineensa, mutta täydellinen rentoutus on
joka tapauksessa taattu – paitsi katsojalle.
No comments:
Post a Comment