Threshold: Black Magic and Shattered Geometry (Threshold) on Ryan Anschauungin ensimmäinen ulkopuolisen kustantajan julkaisema teos - tähän mennessä Anschauungin varsin vaikuttavan julkaisuluettelon kasvattamisesta on vastannut hänen oma Black Glyph Society -kustantamonsa.
Kirjan kirjoittaja on tunnettu Order of Nine Angles -järjestön (ONA) yhtenä näkyvimmistä ja tuotteliaimmista jäsenistä. Hän on myös yksi niistä harvoista, jotka ovat oman henkilökohtaisen matkansa varrella saaneet opastusta ja ohjausta ONA:n ns. Vanhalta Kaartilta (Old Guard). Anschauungin perustama australialainen ONA-nexion (Temple of THEM) kuuluu - yhdessä WSA352:n kanssa - nykypäivän ONA:n tärkeimpiin nexioneihin.
Yleistä
Kotelo |
Threshold jakautuu kaiken kaikkiaan 26 erilliseen kirjoitukseen, joiden aiheet kattavat melko tarkasti kaiken sen, mitä käsitteen musta magia alla yleensäkään voidaan käsitellä. Tämä asettaa omanlaisensa haasteen arvostelijalle, sillä hänen täytyy joko tyytyä raapaisemaan kaikkea pintapuolisesti tai sitten rajata arvostelu muutamaan ydinasiaan ja hyväksyä se, että paljon arvokasta saattaa jäädä arvostelun ulkopuolelle. Oma ratkaisuni on selkeästi lähempänä jälkimmäistä, sillä seuraavassa pyrin, kirjoituskokoelman otsikosta liikkeelle lähtien, rakentamaan esseistisesti eräänlaisen kokonaiskuvan kokoelmasta. Tämä kokonaiskuva ei luonnollisestikaan sisällä kaikkia merkityksellisiä yksityiskohtia ja nyansseja, mutta toivottavasti se kuitenkin auttaa lukijaa pääsemään sen punaisen langan jäljille, jota seuraamalla saattaa hyvinkin löytää jotakin sellaista, josta S24-asiantuntijat eivät ole alkuunkaan tietoisia.
Teoria
Teoksen otsikko saattaa olla nykypäivän esoteerista kirjallisuutta aktiivisesti hamstraavan konsumeristin silmissä hieman omituinen: kynnys (threshold) ja musta magia (black magic) sointuvat kyllä yhteen, mutta entäpä sitten otsikon loppuosan mainitsema särkynyt geometria (shattered geometry)? Eikö musta magia tarkoita mustia kynttilöitä, goottityylisiä rättisulkeisia sekä muinaisia loitsuja ja manauksia? Ja eikö geometria ole jotakin sellaista, jonka aikana lyhyen matematiikan suorittajat näyttävät entistäkin ahdistuneemmilta, kun taas pitkän matematiikan suorittajien poskilla silkan innostuneisuuden aiheuttama puna leviää entisestään? Onko Threshold taas yksi toivottoman epätoivoinen yritys tehdä magiasta tiedettä tuhertamalla kvarkeille pieni leukaparta ja pienet sarventyngät? Ei ole.
Anschauungin kirjassaan hahmottelema teoria lähtee liikkeelle evoluutiopsykologisista lähtökohdista. Alkukantainen ihminen toimi puhtaasti vaistojen ja viettien pohjalta. Asteittain ihmiselle kuitenkin kehittyi itsetietoisuus, joka mahdollisesti sen, että hän pystyi yhä suuremmassa määrin hallitsemaan vaistojaan ja viettejään. Itsetietoisuuden kehittyminen ei kuitenkaan ollut yksinomaan positiivinen asia, sillä sen myötä ihminen tuli myös tietoiseksi maailmankaikkeuden pohjimmiltaan kaoottisesta luonteesta. Kaikkein kauhistuttavinta oli oivallus siitä, että kaaos ei ollut pelkästään jotakin sellaista, joka oli ihmisen ulkopuolella, vaan se oli myös jotakin sellaista, joka vaikutti ihmisen sisäpuolella - toisin sanoen, egon muodostaman hennon ja hauraan suojamuurin takana oli aina voimia, jotka olivat valmiina viemään ihmisen mukanaan. Tästä oivalluksesta sai alkunsa ihmisen taistelu kaaoksen voimia vastaan.
Maleficia-kirjasen kuvitusta |
Maagien omaksi kuvakseen luomaa maailmaa Anschauung kuvaa käsitteillä matriisi (matrix) ja geometria (geometry). Ensin mainitun käsitteen suhteen hän on selvästikin ottanut vaikutteita Wachowskin veljesten ohjaaman ja käsikirjoittaman Matrix-trilogian ensimmäisestä osasta. Mainittua elokuvaa voikin suositella Thresholdin oheismateriaaliksi. Käyttämillään käsitteillä kirjoittaja pyrkii nostamaan esiin sen ajatuksen, että matriisin keskellä elävä ihminen ei oikeastaan ole yhteydessä todellisuuteen - tai hieman tarkemmin ilmaistuna, sanat ja käsitteet, joiden ihminen uskoo olevan kuninkaanteitä todellisuuteen, eivät useinkaan viittaa mihinkään itsensä ulkopuolella olevaan. Ne ovat vain kalpeita kangastuksia, jotka estävät ihmistä löytämästä autenttista yhteyttä todellisuuteen. Anschauungin sanoin:
Because there are so many concepts and names and ideas that have been layered onto what what really is apparently there (which is geometry) and nameless, there are now millions of illusions that must be broken before a grasp of genuine reality can be achieved. Owing to the hardship required to break free from such illusions most cannot help but be entrapped by the deception of authority and the webs of the matrix. (Terato, s. 9-10)
Kaikki tähän mennessä sanottu voidaan varsin vaivattomasti yhdistää siihen Platonin luolavertauksesta alkunsa saaneeseen ajattelun perinteeseen, jonka ytimessä on ollut huoli siitä, että ihminen ei oikeastaan koskaan elä sitä elämää, jota hänen pitäisi elää. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että tuhansia vuosia jatkunut vatvominen ei ole tuottanut paljonkaan kouriintuntuvaa konkretiaa. Kaikenlaisesta on innostuttu, kaikenlaista on kokeiltu, mutta tavalla tai toisella ihmisen osaksi tuntuu vakiintuneen unissakävelijän rooli. Näin ollen onkin paikallaan asettaa Anschauungin ajattelu koetukselle ja kysyä, onko hänellä tarjota jotakin sellaista, jota kukaan muu ei tähän mennessä ole pystynyt tarjoamaan?
Praksis
En tiedä, tuleeko Anschauung varsinaisesti mullistamaan länsimaista ajattelua, mutta selvästikin hän on jonkin sellaisen jäljillä, joka ansaitsee tulla tarkemmin tutkituksi. Ainakin hänen lähestymistapansa vasemman käden polkua yleisesti ja mustaa magiaa erityisesti käsitteleviin kysymyksiin tuntuu hyvin tuoreelta.
Nykypäivän vasemman käden polkua ja mustaa magiaa käsittelevässä kirjallisuudessa on saavutettu eräänlainen standardoitu formaatti, joka rakentuu suurin piirtein seuraavalla tavalla: (1) vasemman käden polun historiaa käsittelevä johdanto (alkaa Crowleysta, päättyy Setin Temppeliin ja on melko suoraan referoitu muista vastaavista kirjoista), (2) magian harjoitusohjelma (sama ohjelma, joka löytyy olemattomin pienin muunnelmin kaikista muista vastaavista kirjoista) ja (3) kirjoittajaa aivan erityisesti miellyttävän mytologian jumalien listaaminen ja kuvaaminen (tämän osan voi plagioida suoraan jostakin mytologian yleistajuisesta esityksestä). Kaiken vanhan kertaamisen lomassa kirjoittaja pikkuhiljaa kruunaa itsensä länsimaisen okkultismin ja satanismin uudeksi ihmepojaksi, joka on ihan omatoimisesti oivaltanut - Herregud! - että jo muinaisilla persialaisilla oli melkoisen pimeitä jumalia.
Haruspex-kirjasen kansi |
Teoksen otsikko antaa ymmärtää, että sanoista, käsitteistä ja ideoista muodostunut geometria ei ole täysin ehjä, vaan siinä on aina joitakin tunnistettavia virheitä ja puutteita. Näiden virheiden ja puutteiden avulla kyvykäs yksilö voi päästä sen jäljille, että ehkäpä todellisuus ei olekaan sitä, mitä opettajat, papit ja poliitikot ovat hänelle kertoneet. Tämä alustava disillusionment jättää yksilön kuitenkin suhteellisen turvattomaan asemaan, sillä kaikki se, mikä on kerran näyttänyt tukevalta ja turvalliselta, osoittautuu ruosteen raiskaamaksi metallikehikoksi, jonka päälle on viritetty palanen maalattua pressua. Tämän tosiasian kohtaaminen saattaa olla useimmille ihmisille liikaa ja ajautuminen hulluuteen ei ole ollenkaan mahdoton prospekti. Anschauungin mukaan maagien luoman matriisin lumouksesta vapautuvan yksilön tuleekin alkaa luoda omaa vaihtoehtoista matriisiaan, joka mahdollistaa sen, että yksilö ei jää häntä suurempien voimien armoille:
Unless you construct an alternate Sinister matrix for the Self to survive in: the horrible things that stalk the Angles will devour you. I don't just mean the tortuous logic, uncertainties, doubts, and fears, inability to explain to your Matrix-entrenched loved ones what is "wrong" with you or wrong with the world - I mean real Demons. (Terato, s. 36)
Tätä vaihtoehtoista, saatanallista matriisia Anschauung kuvaa seuraavalla tavalla:
The Sinister Matrix is a means of perception that perceives world content as a blank slate, as though it were all black clay over which some have put signposts and tents and coloured flags, and others have built enormous castles and armies of colored plastic. Much of the clay has been brightly carpeted to cover its dense impenetrable truth, but these illusions and concealments do not fool. (Terato, s. 36)
Tämän näkökulman saavuttaminen edellyttää luonnollisestikin ulkoapäin annetun aktiivista kyseenalaistamista, mutta se edellyttää myös niitä keinoja, jotka voidaan lukea käsitteen musta magia alaisuuteen kuuluviksi. Erinomainen esimerkki jälkimmäisistä keinoista on Engram-kirjasen sisältämä Invoking the Tempest -työskentely, jossa initiaatti saattelee itsensä kuilun reunalle ja pyrkii saavuttamaan maagisen hiljaisuuden (Engram s. 22-24). Mainittu työskentely kuvaa yleiselläkin tasolla hyvin Thresholdin sisältämää magiaa, joka on pääsääntöisesti yksinkertaista, karua ja essentiaaleihinsa palautettua; sellaista magiaa, jossa yksilön todellisia kykyjä - tai paremminkin niiden puutetta - ei pyritä peittämään prameiden lavasteiden ja muun rihkaman alle. Luonnollisestikin tässä voidaan todeta se tosiasia, että Anschauungin lähestymistapa on paljossa velkaa eräälle Austin Osman Sparelle, joka myös kannatti magian redusoimista perustaviin lähtökohtiinsa:
Others praise ceremonial Magic, and are supposed to suffer much Ecstasy! Our Asylums are crowded, the stage is over-run! Is it by symbolizing we become the symbolized? Were I to crown myself King, should I be King? Rather should I be an object of disgust or pity. These Magicians, whose insincerity is their safety, are but unemployed dandies of the Brothels. Magic is but one's natural ability to attract without asking; ceremony what is unaffected, its doctrine the negation of theirs. (Spare 2005, s. 2-3)
Saattaa olla, että tämä yksinkertainen ja karu lähestymistapa magiaan - puhumattakaan teoksen sisältämästä laajasta teoriasta - vieraannuttaa joitakin lukijoita, mutta ainakin allekirjoittanutta tällainen lähestymistapa miellytti suuresti.
Lopuksi
Tekstin alussa lupasin tarjota lukijalle kokonaiskuvan Ryan Anschauungin Threshold-kirjoituskokoelmasta. Toivottavasti olen tässä ainakin jossakin määrin myös onnistunut. Haluan kuitenkin painottaa sitä tosiasiaa, että tämä arvostelu on kirjoitettu yhdestä näkökulmasta - ja todellakin vain yhdestä mahdollisesta näkökulmasta - ja sellaisena se ei ole koko totuus arvostelun kohteena olevasta teoksesta.
Läpi arvostelun olen siellä ja täällä tuonut esiin sen, että pidän Anschauungin teosta varsin suuressa arvossa. Ehkä on kuitenkin näin lopuksi aivan paikallaan koota ajatuksia hieman yhteen ja tiivistää muutamalla virkkeellä, mikä Thresholdssa on hyvää ja mitä voisi parantaa. Mielestäni kirjan erityinen ansio on se, että siinä vasemman käden polku ja musta magia on esitetty kontekstissaan: Anschauung aloittaa evoluutiopsykologisista lähtökohdista ja etenee niistä yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Tällä tavoin hän pystyy antamaan magialle tulkinnan, joka tekee siitä vähän muutakin kuin kynttilöiden polttelua ja taikauskoista toiveajattelua. Parannettavaa sen sijaan olisi siinä, että Threshold voisi olla hieman tiiviimpi kokoelma. Taas toisaalta, jos kirjasten yhteenlaskettu sivumäärä on hieman yli kaksisataa sivua, niin tässä ei puhuta kovinkaan suuresta ongelmasta.
Aivan viimeiseksi lopuksi olen säästänyt kysymyksen, joka on varmaankin käynyt aika monen lukijan mielessä - entä Saatana? Jos todellisuus sellaisena kuin se suurimmaksi osaksi näyttäytyy on vain metallikehikko ja sen päälle viritetty pressu, niin onko tämä paljon puhuttu hahmo mitään muuta kuin siihen pressuun tuherrettu typeryksenkarkotin? Niin, siihen pressuun tuherretut kuvat ovat suurimmaksi osaksi joko typeryksenhoukuttimia tai -karkottimia, mutta pressun kulmaa raottamalla saattaa hyvinkin löytää jotakin muuta... Tämä on kuitenkin jotakin sellaista, joka jääköön asiasta kiinnostuneiden oman harrastuneisuuden varaan.
Kirjallisuus:
Monette, C.R. (2012) Blood, Wine, and the Golden Chain. Mysticism in the 21st Century. Sirius Ink Publications.
Spare, Austin Osman (2005) The Book of Pleasure. I-H-O Books. Alkuperäisteos julkaistu 1913.